Etusivu
Tervetuloa kotisivuilleni!
Tautiko mistä ei pääse eroon? Onko sellaista? No joidenkin mielestä on ja välillä se tuntuu siltä, ainakin joistakin. Nämä kyllä taitavat olla ulkona tästä taudista tai eivät olet tietoisia taudin oikeista puolista. No tämä tautihan on sukututkimus.
Tällaisia palautteita tai kommentteja saattaa nähdä keskusteluissa, joiden kohteina ovat sukututkijat. Eräs sukututkija lunnehti itsekin sukututkimusta eräänlaiseksi taudiksi, josta ei pääse millään irti. Vaikka kuinka yrittäisi aina palaa ja palaa, uudelleen ja uudelleen samojen asiakirjojen ääreen ja jatkaa tutkimuksia. Tällaisia piirteitä löytyy meistä monesta sukututkijasta, niin myös itsestäni, joka muutama vuosi sitten sairastui tähän tautiin, eikä ole päässyt irti, eikä kylläkään ainkaan vielä haluakkaan.
Oma kiinnostukseni sukututkimukseen heräsi muutamia vuosia sitten, kun eräänä merkkipäinä olimme käymässä isovanhempieni luona. Keskustelun aiheeksi nousi jostain kummasta syystä suku. Keskustelu jatkui ja isoisäni nosti esille 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä olevan vihkiraamatun, hänen vanhempiensa. Näiltä haurailta lehdiltä hän näytti pienenä kuolleiden veljensä ja sisarensa nimet. Näistä ei kukaan suvussamme ollut tiennyt mitään tai sitten olivat jo unohtaneet ne. Samalla reissulla kokosin ensimmäisen sukupuun, jossa oli täsmälleen neljä sukupolvea. Tätä paperia pidän ensimmäisenä askeleena kohti omia sukututkimuksiani. Uutta vauhtia sukututkimukseeni tuli, kun samaisen isoisäni suvusta julkaistiin sukukirja, josta löysin myös oman nimeni. Nyt jälkeen päin olen miettinyt, mistä tiedot kirjaa tulivat, sillä minulta tai vaikkapa vanhemmiltani ei oltu kysytty yhtään tietoa, eikä koko kirjasta tiennyt kukaan. Sitten se vain ilmestyi ja pahaksi onneksei sain huomata, että heti omalla kohdallani oli virhe.
Mitä sukututkimus sitten oikeastaan on? Siihen olen monesti joutunut vastaamaan, luultavasti juuri nuoren ikäni vuoksi. Monilla on hyvin erilaisia luuloja ja uskomuksia sukututkimuksesta. Monesti olen kuullut, että sehän on vain eläkeläisten harrastus, jossa käännelläään ohuiksi kuluneita, pölyisiä asiakirjan sivuja. Näiltä sivuilta poimitaan vain syntymäaika ja paikka, muuta sitten ei tarvitakkaan. Eihän se näin ole. Sukututkimus on henkilöhistorian tutkimusta ja kuuluu historian tutkimukseen sen yhtenä alahaarana. Tarkoituksena on saada selville omien esivanhempien tai muiden henkilöiden sukulaisuussuhteita ja elämäkerrallista tietoa. Kyllähän nämä syntymäajat sun muut kuuluvat olennaisesti sukututkimukseen, mutta siinä ei ole läheskään kaikki.
Omissa tutkimuksissani olen keskittynyt lähinnä tutkimaan omia esivanhempiani ja heidän jälkeläisiään. Eniten ole perehtynyt Nurmon Kouran kylästä lähtöisin olevan Kuituilan suvun historiaa, sekä Kyrön ja Säisän sukuihin. Kuitulan suvusta olen kirjoittanut suvun kesken pienimuotoisen sukukirjan ja Kyrön suvusta olen aloittanut vuoden 2009 puolella sukututkimusprojektin ja se jatkuu edelleen. Säisän sukua olen tutkinut ja suvun vaiheiden tutkimus on vielä melko keskeneräistä. Tämän suvun tutkimusten lisäksi, kuulun Säisien sukuseuran sukuneuvostoon.
Olen pyrkinyt tallentamaan mahdollisimman paljon tietoa lähisuvustamme digitaalisen nauhurin avulla. Eräät kerrat olen istunut ja kuullut tarinaa isoisäni menneisyydestä, niin hänen luona kotonaan kuin kaukana mökillä Lapissa. Muistan paljon kauempaakin, aivan lapsuudestani asti, että isoisäni kertoi tarinaa hänen lapsuudestaan ja kolttosistaan. Vasta nyt olen ymmärtänyt hänen tarinankertojan lahjansa sekä niiden sukuhistoriallisen merkityksen. Lisäksi, että hän osaa omansa, hän osaa myös isoäitini ja omien vanhempiensa historian selvittää melko tarkasti, lähen kelloajalleen, niin kuin hän itse luonnehtii. Kaikkea en ole vielä ehtinyt tarkistaa alkuperäisistä lähteistä, sillä nauhoitettua on tullut jo useita tunteja. Myös eräs isotätini on ollut mukana haastatteluissa ja antanyt käyttööni todella vanhoja valokuvia suvustamme.
Omat sukujuureni ovat ympäri Suomea ja siitä olen erittäin ylpeä. Voin vaihtaa aina paikkakuntaa, mistä tutkia, kun jossain ei meinaa tutkimus kulkea. Eri paikkakunnilla oli hieman erilainen tapa merkitä asioita ja toisaalta joistain seurakunnista löytyy vanhempia tietoja ja toisista niitä ei löydy lainkaan. Tämä antaa lisä mielenkiintoa ja haastetta tutkimuksiin, kun joutuu vaihtamaan lähtedettä paikkakunnan mukaan. Pääasiallisena lähteenä sukututkimuksissani ole käyttänyt kirkollisia lähteitä; rippikirjat, syntyneiden- ja kuolleidenluettelot, muuttaneetn ja niin edelleen. Vasta nyt olen oppinut käyttämään näiden lisäksi myös henki- ja maakirjoja, voudintilejä ja tuomiokirjoja. Moni asia on näistäkin jo ratkennut.
Palatakseni vielä nuihin omiin juuriini. Minulla on siis etelä- ja pohjoispohjanmaalais-, hämäläis-, varsinaissuomalais-, pudasjärveläis-, kainuulais-, savolaiset juuret. Tähän vielä kaiken päälle vahva Lapin lisä, eli lappalais-, lappilais-, saamelaiset juuret. Toivottavasti mikään ei jäänyt välistä.
Toivon, että näistä sivuista on edes jollekkin hyötyä ja huvia.
Mikko Kuitula
sukututkija